Veneestä on paska huutaa

Joku vanha äijä nous seisomaan yhtäkkiä. "Luuletteko että mä en pysty ennustamaan tulevaisuutta?" Se huusi suu vaahdoten, mutta kukaan ei epäillyt. Sen verran the real dealin olonen kaiffari oli kyseessä. Sillä oli kainalosauva JA kävelykeppi. Maunukan revitalisaatioprosessi oli aiemmin mennyt perseelleen, niin nyt kellään ei ollut enää jäljellä tarvittavaa pokkaa alkaa väittämään vastaan. Mutta olihan se nyt karmea näky, sen verran on ilmiselvää. Aikuinen mies heiluu kuin hippi alamäessä ja pitää meteliä jonka oli kai opetellut television shamaani-dokumentista! Ja jos yksi asia on varma niin se on se että tässä alkoholilla oli osuutta asiaan. Hirveä meteli ku kaikilla poliiseilla alkoi yhtä aikaa uliseen alkometrit jo TASKUSSA! Bileistä oli kuulemma tulossa niin kovat että piti alkaa siivoamaan jo samalla hetkellä kun ne alkoivat.

Ei se mitään kaverit sai homman toimimaan jollain itse virittämällään antennilla. Se oli julman näköinen kapistus, koottu haarukoista ja cocktail-tikuista. Tyypit olivat joutuneet juomaan useamman kymmentä drinksua mieheen saadakseen osia ja sen tähden olivat melkoisen humalassa. Me kuitenkin pystyimme jatkamaan lähetystä. Lähetystä suoraan korteksiin, vaikka pelle oli venäyttänyt jalkansa trampoliinilla edellisviikon suorassa tv-lähetyksessä. Lopulta kameramies tai ohjaaja huusi: "Pyörii!" ja homma pääsi kunnolla käyntiin. Valonheittimet pamahtelivat käynnistyessään, musiikki oli korvia huumaava. Uskoin nähneeni jopa maaimanpyörän jossain horisontissa! Orgaaninen massa sykkii, kun tirehtööri huutaa mikkiin!

Maatiaiskissat ja muutaman kerrostalon päästä karanneet rotat leikkivät omaa rosvo ja poliisi -leikkiään pöytien alla ja välillä niiden päälläki. Karaoke oli melkein alkamassa. Näissä osissa karaokessa ei tunnettu armoa. Se oli kovaa peliä, anteeksikaan ei juuri pyydelty. Ensimmäisenä vuorossa oli Malkko Ranner. Hän yritti suurella äänenvoimakkuudella, räyhäävällä asenteella, välillä vaihtaen sanoja vulgaarimpiin, välillä korvaten pitkiä pätkiä runoutta groteskeilla kuvauksilla jotka eivät ansaitse toistoa. Sitä tuntuu kestävän tosi kauan, siis todella pitkän aikaa. Ehdin juoda kuusi kaljaa Rannerin shown aikana. Uskomatonta.

Hattarat ja liima menee kuin kuumille kiville. Osa porukasta saunoo vain nimellisesti masokismiaan piilotellen. "Kaiken maailman kummajaista sitä tänne mahtuu!" talon isäntäkin lopulta sai mutistua. Seuraavaksi lavalle nousi beatboxaaja, jonka esityksen seuraaminen oli käsittämättömän hankalaa sillä hän beatboxasi morse-koodia. Kuulemma jos hänen biisistään sai ikinä selvää, sai palkinnoksi jotain ihme ainetta joka huhujen mukaan olisi peräisin armeijalta. Tai vaihtoehtoisesti artistin itsensä omalla verellään kirjoittamalla nimikirjoituksella varustettu uutuusalbumi. Naurukohtauksia siellä täällä ja kaikki tuntuivat olevan hyvällä päällä. Sitten olikin jo huutokaupan vuoro! Ensimmäisenä myynnissä: "Sähköauto! Toimiva lasten sähköauto! Lähtöhinta sata euroa!"

Yleisö ja humalaiset hiljenevät kun hurjapää alkaa valmistautua esitykseensä. Hän vakuuttaa että kyseessä on kosmiset voimat kun hän ajaa motskarillaan ylösalaisin käyttä pitkin. Tiedä sitten, äijä näyttää aika kosmiselta itsekin. Masennuksesta ei kuitenkaan ole mitään helposti havaittavia merkkejä. Mitä nyt muutamia bändien nimiä tussattuna kulahtaneisiin farkkuliiveihin. Lattialla oleva matto oli liekehtivän violetti. Saman sävyinen kuin 80-luvun tukkakikkelibändin kakkoskitaristin sustain.